Ikkunanpokia ja mustikkaa

Vuodet ovat kuluttaneet varsinkin kaakkoispuolen ikkunanpokat ja -pellit pienessä porilaisessa talossa kovin kuluneen näköisiksi. Onhan niitä toki vuosien varrella maalattu, mutta ei ihan viime aikoina.

Sami otti ikkunat loppukevään projektiksi ja useampi ilta siihen kaikkiaan kului, vaikka talo varsin pieni onkin. Näissä vanhemmissa taloissa ikkunanpoka- ja karmipuu on vielä ollut laadukasta, ja irtonaisen maalin poisto ja uudelleenmaalaus riittävät pitkäksi aikaa.

Kunnostetut ikkunat ja pokat kannustivat myös minua. Ikkunanpesuun, nimittäin.

Monta vuotta sitten kaatuneen pihjalan kanto oli lahonnut pehmeäksi ja Sami sai kaivettua sen helpohkosti ylös. Koloon ostimme multaa ja uuden pienen pensasmustikan. Ihan lähellä oleva edellinen mustikka on jo vuosien takaa, ja ollut varsin satoisa koko ajan. Pensasmustikka on ollut meidän suosikki, ja siksi toinen pensas on oikein tervetullut.
Perunaamaa sai nyt jo toisena kesänä meidän istuttamanamme siemenperunat. Sami olisi halunnut Annabellaa, mutta sitä ei enää löytynyt. Siikliä kuitenkin, onneksi. Samalla reissulla ehdimme rikkaruohojen nyppimisen ohessa tarkastelemaan kukka- ja perennapenkkien kasveja. 

Siivosimme myös suuren varastotallin ja rakensimme sinne vanhasta ruokapöydästä työskentelypisteen pientä puuhailua varten.

Varsin tehokas pitkä viikonloppu!



Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Hyvää yhteistyötä vanhan kangastapetin kanssa

Kannattaa uskoa maalimyyjää: tummuneiden paneelikattojen maalaus

Tällainen on pieni talo Porissa