Pieni talo Porissa

Vuodet ovat kuluttaneet varsinkin kaakkoispuolen ikkunanpokat ja -pellit pienessä porilaisessa talossa kovin kuluneen näköisiksi. Onhan niitä toki vuosien varrella maalattu, mutta ei ihan viime aikoina. Sami otti ikkunat loppukevään projektiksi ja useampi ilta siihen kaikkiaan kului, vaikka talo varsin pieni onkin. Näissä vanhemmissa taloissa ikkunanpoka- ja karmipuu on vielä ollut laadukasta, ja irtonaisen maalin poisto ja uudelleenmaalaus riittävät pitkäksi aikaa. Kunnostetut ikkunat ja pokat kannustivat myös minua. Ikkunanpesuun, nimittäin. Monta vuotta sitten kaatuneen pihjalan kanto oli lahonnut pehmeäksi ja Sami sai kaivettua sen helpohkosti ylös. Koloon ostimme multaa ja uuden pienen pensasmustikan. Ihan lähellä oleva edellinen mustikka on jo vuosien takaa, ja ollut varsin satoisa koko ajan. Pensasmustikka on ollut meidän suosikki, ja siksi toinen pensas on oikein tervetullut. Perunaamaa sai nyt jo toisena kesänä meidän istuttamanamme siemenperunat. Sami olisi halunnut ...

Ruokailuhuoneen maalatun kangastapetin jälkeen päätimme, että olohuoneen tapetille pitää ehdottomasti keksiä toinen uudistamisratkaisu. Maalaaminen päälle ei enää tulisi kysymykseen, mutta miten vuosien tapettikerrokset saisi pois siten, että emme joutuisi aikaavievään tasoitusprojektiin. Varsinkaan, kun emme yhtään tienneet, mitä tapettien alta löytyy. Muistissa oli vuosien takaa eräskin asunto, jossa poistimme tapettia maalin tieltä. Tapetti oli tuossa 50-luvun kerrostalossa joissain kohdissa laitettu suoraan tasoitteen päälle ja poistaminen on suorastaan järkyttävän hidasta pienten suikaleiden riipimistä kaikista mahdollisista apuvälineistä ja -aineista huolimatta. Tämän halusimme ehdottomasti välttää. Google ei tarjonnut käyttökelpoisia ohjeita lukuisista hakukerroista huolimatta. Päätimme lopulta varovasti kokeilla tapetin irrottamista. Ja mitä kävikään! Kangastapetin päällimmäinen kerros irtosi helposti ja siististi pohjastaan, ja jäljelle jäi hieman nukkapintainen, siisti ja...

Myös ruokailuhuoneen kangastapetti on maalattu. Koko talo oli sisältä tumma. Ruskean eri sävyjä oli kaikkialla. Katoissa, seinissä, pattereissa, lattiassa, huonekaluissa. Ihan joka paikassa. Halusimme saada valoa ja raikkautta taloon, ja päädyimme aloittamaan edullisella pintaremontilla. Sami aloitti tummuneiden paneelikattojen maalauksen ruokailuhuoneesta, koska katto oli olohuoneen valtavaa kattoa pienempi. Ensimmäinen suunnitelma oli maalata sisäkatot kuultovalkoisella. Myyjä kyllä maalikaupassa varoitteli, että kuultomaali ei peitä hyvin, jos puu on kovasti tummunut. Emme tietenkään uskoneet. Tai ainakin piti itse ensin kokeilla, koska meillä sattui olemaan kuultomaalia jäljellä aiemmasta maalausprojektista. Useamman turhaan maalatun kuultomaalikerroksen jälkeen oli todettava, että myyjä oli oikeassa. Ruokailuhuoneen katto sai lopulta peittävän valkoisen maalin. Sekin kolmeen kertaan maalattuna. Katosta ja samalla kertaa maalatusta verholistasta tuli lopulta upeita! Sam...

Ensimmäinen kesä omassa pienessä porilaisessa talossamme oli iloista odotusta täynnä. Suunnittelimme iltaisin, miten saisimme talon pidettyä hyvässä kunnossa ja miten remontoisimme sitä palvelemaan juuri meidän perheemme lomanviettoa. Laskimme kahden asunnon ylläpitokustannuksia ja ideoimme säästökohteita talon kunnostukseen. Paljon tekemistä oli tiedossa, mutta tuleva projekti tuntui hyvältä. Myös Mummi oli tyytyväinen siihen, että talo hienoine pihoineen pysyy perheessä, vaikka hän itse jo tuolloin asui toisaalla. Kesän 2018 lämmössä opettelimme löytämään ikkunat, joista sai illan ja yön viileän ilman kiertämään talon sisällä ilman ötököiden invaasiota. Ihmettelimme pihalla kasvavia kasveja. Mietimme, mitä kalusteita jätämme käyttöön ja mitä laitetaan varastoon. Tuon todella kuumän kesän aikana löysimme lasten kanssa myös Kirjurinluodon upean uimarannan, jossa kävimme iltaisin nauttimassa poikkeuksellisen lämpimästä jokivedestä.

Pieni talo Porissa on rakennettu 60-luvulla. Talon on suunnitellut rakennusinsinöörisukulainen ja rakentaminen on tehty pääosin omin voimin ja talkoilla, kuten siihen aikaan pitkälti oli tapana. Talossa on kaksi makuuhuonetta, kaksi vaatehuonetta, suuri olohuone, ruokailuhuone ja keittiö. Lisäksi löytyy erillinen wc, sauna ja pesuhuone suihkuineen sekä erilaisia teknisiä tiloja. Talo lämpiää ainakin vielä toistaiseksi öljyllä. Mummi oli hoitanut taloa yksin jo vuosikymmeniä. Talo oli siistissä, mutta monelta osin vielä alkuperäisessä kunnossaan. Onneksemme talo on selvinnyt ilman sisäilmaongelmia, mistä lienee kiittäminen sekä huolellista rakentamistapaa että sitä, että talossa ei ole riskirakenteena nykyisin pidettävää piilosokkelia. Ehkä sekin on auttanut, että taloa ei missään vaiheessa ole lähdetty rajusti kunnostamaan ja tiivistämään. Puutarhaa on hoidettu ahkerasti ja siellä kasvaa lukuisten omenapuiden lisäksi karviaisia, musta- ja punaherukoita, pensasmustikkaa, vad...

Loma-asunto Porissa ei ollut ensimmäisenä ajatuksissa, kun joskus aiemmin mietimme perheemme lomanviettovaihtoehtoja. Oma mökki pääkaupunkiseudulla lähempänä kotiamme olisi ollut loistava vaihtoehto, mutta osoittautui (ei niin kovin yllättäen) liian kalliiksi. Lomailimme myös erilaisissa vuokrattavissa lomakohteissa. Kaikki kivat paikat olivat kuitenkin viikonloppulomailuun liian kaukana. Osallistuimme lomaosake-esittelyihin ja kävimme katsomassa pääkaupunkiseudulla jopa erilaisia siirtolapuutarhamökkejä. Oikeaa paikkaa juuri meille ei kuitenkaan löytynyt. Vietimme lomia myös Porissa ja viihdyimme. Nautimme hienoista kesäpäivistä suurella puutarhapihalla, kiertelimme keskustassa, tapasimme tuttuja ja kävimme joka kesä myös katselemassa Pori Jazzin kansainvälistä tunnelmaa. Lapsillekin Porista tuli tuttu paikka. Lomapaikkana sitä ei jotenkin kuitenkaan osannut ajatella, sillä olimme siellä aina Mummin luona kylässä. Koska kävimme Porissa usein, muistan vuosia sitten haaveilleeni...